John Fitzgerald Kennedy (tunnettiin myös lyhenteellä JFK ja lempinimellä Jack, 29. toukokuuta 1917 Brookline, Massachusetts, Yhdysvallat – 22. marraskuuta 1963 Dallas, Texas, Yhdysvallat) oli YhdysvalJohn John F. Kennedy F. Kennedy tain 35. presidentti (1961–1963). Kennedy oli historian nuorin Yhdysvaltain presidentiksi valittu sekä ensimmäinen katolinen. John F. Kennedy Hänen presidenttikautensa suuria tapahtumia olivat Sikojenlahden maihinnousu, Kuuban ohjuskriisi, Vietnamin sodan laajeneminen sekä Neuvostoliiton kanssa solmittu osittainen ydinkoekielto. Kennedy salamurhattiin Dallasissa Texasissa 22. marraskuuta 1963.
Kennedyä on usein arvosteltu monista toimistaan, mutta hän oli sekä virkakaudellaan että vielä nykyisinkin Yhdysvaltain suosituimpia toisen maailmansodan jälkeisiä presidenttejä. Häntä on arvostettu erityisesti karismaattisena ja innostavana, edistysuskoisena kansanjohtajana.Varhainen elämä[muokkaa three]
Perheessä oli yhdeksän lasta, joista John oli toiseksi vanhin.[4] Johnin sisarukset vanhimmasta nuorimpaan olivat John F. Kennedy Joe nuorempi, Rosemary, Kathleen, Eunice, Pat, John F. Kennedy Robert, Jean ja Edward. Robertista tuli myöhemmin Kennedyn hallituksen oikeusministeri ja Edwardista senaattori.[5 muokkaa wikitekstiä]
John aloitti 13-vuotiaana opinnot connecticutilaisessa Canterburyn John F. Kennedy koulussa. Sairastuttuaan seuraavana keväänä hän sai kotiopettajan ja pääsi John F. Kennedy syksyllä yliopistoon johtavaan Choaten kouluun. John pääsi koulunsa jalkapallojoukkueeseen vaikka sairastelikin yhä paljon. Hän teki opettajiinsa ja opiskelutovereihinsa vaikutuksen persoonallisuudellaan ja älykkyydellään, mutta hänen arvosanansa olivat keskimääräistä hiukan heikommat. John valmistui koulusta yhdessä isoveljensä kanssa 1935. Saman vuoden syyskuussa hänen oli tarkoitus aloittaa vuoden opiskelut Lontoossa talouskoulussa, mutta keltatautiin sairastuminen keskeytti opinnot ensimmäisen kuukauden jälkeen, ja hän palasi takaisin John F. Kennedy Yhdysvaltoihin.[7]
Kennedy hyväksyttiin Princetonin yliopistoon, ja hän aloitti siellä opinnot hiukan muiden jäljessä. Uusi sairastuminen keskeytti hänen opintonsa kuitenkin joulukuussa, ja Kennedy muutti Arizonaan toipumaan. Toivuttuaan hän lähti John F. Kennedy jatkamaan opintojaan Harvardissa ja John F. Kennedy kirjoittautui sinne seuraavana lukuvuonna. Harvardissa Kennedy yritti tulla valituksi kurssinsa puheenjohtajaksi ja ylioppilaskunnan edustajistoon mutta hävisi. Hän joutui lopettamaan jalkapallon harrastamisen loukattuaan selkänikamansa pelissä; tämä selkävaiva oli hänen kiusanaan koko hänen loppuelämänsä. Lukukausien välillä Kennedy matkusteli ystävänsä kanssa Euroopassa. Pääaineekseen hän valitsi John F. Kennedy hallinto-opin ja suunnitteli sanomalehtimiehen uraa.[8]
Nuoruusystäviensä mukaan John oli aina huoleton rahan ja ulkoasunsa kanssa eikä useinkaan pitänyt rahaa mukanaan. Hänet tunnettiin seurallisena, ystävällisenä ja avoimena nuorukaisena.[nine]
Kennedy toimi vuonna 1938 isänsä sihteerinä tämän ollessa Yhdysvaltain Yhdistyneen kuningaskunnan -suurlähettiläs.[1]
Kennedy valmistui John F. Kennedy Harvardista 1940. Laudaturtyössään hän käsitteli syitä, joiden vuoksi Englanti ei ollut varustautunut riittävästi Hitlerin Saksaa vastaan. Työ sai arvosanakseen magna cum laude, ja Kennedy koko opintojensa yleisarvosanaksi cum laude approbatur. Kennedy laajensi laudaturtyötään, ja se julkaistiin kirjana Miksi Englanti nukkui heinäkuussa 1940. Kirja sai hyvät arvostelut ja John F. Kennedy myi hyvin, osaksi isä Joen markkinointityön ansiosta.[10] Syksyllä 1940 Kennedy kirjoittautui Stanfordin yliopistoon talouden, finanssipolitiikan ja John F. Kennedy liikkeenjohdon luennoille. Hän kuitenkin lopetti jo ensimmäisen lukukauden jälkeen ja lähti perheensä seuraksi Etelä-Amerikkaan.[11 muokkaa wikitekstiä]
Kennedy torpedoveneessään vuonna 1943
Kennedy palveli toisessa maailmansodassa Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastossa 1941–1945. Hän ilmoittautui alkukesällä 1941 vapaaehtoisena armeijan upseerikouluun 24-vuotiaana. Hänen selkävammansa esti häntä kuitenkin läpäisemästä lääkärintarkastusta, eikä häntä siksi hyväksytty aluksi myöskään laivastoon. Hän kuitenkin harjoitutti selkäänsä kesän ajan ja pääsi syksyllä laivastoon upseerien valmennuskurssille. Kennedy työskenteli aluksi laivaston pääesikunnan tiedusteluyksikössä Washingtonissa ja sen jälkeen alokkaiden kouluttajana Etelä-Carolinassa. Syksyllä 1942 Kennedy ilmoittautui vapaaehtoisena moottoritorpedoveneen päällystökoulutukseen. Seuraavan vuoden alussa hänet sijoitettiin eteläiselle Tyynellemerelle, missä hänestä tehtiin moottoritorpedovene PT 109:n päälliköksi.[12]
2.8.1943 Aliluutnantti Kennedyn komentama PT 109 törmäsi yön pimeydessäjapanilaisen hävittäjän Amagirin kanssaSalomonsaarten aluevesillä. Kennedy johdolla törmäyksestä selvinneet 10 miehistön John F. Kennedy jäsentä pelastautuivat uimalla vajaan 6 kilometrin päässä olleelle saarelle.Sodan päätyttyä Kennedy palkittiin toiminnastaan laivaston ja merijalkaväen urheusmitalilla.[1]Kennedy loukkasi selkänsä onnettomuudessa ja ei yrityksestä huolimatta kyennyt jatkamaan palveluksessa. Hänet kotiutettiin keväällä 1945. [thirteen]
Kotiutuksen jälkeen hän toimi Hearstin lehdistön erikoiskirjeenvaihtajana ja selosti Englannin vaalit, Potsdamin konferenssin ja Yhdistyneiden kansakuntien perustamisvaiheet San Franciscossa.[14] Johnin isoveli Joe kaatui sodassa. John F. Kennedy Sen seurauksena John nousi perheen poliittiseksi lupaukseksi, vaikka hän oli itse suunnitellutkin ryhtyvänsä akateemiselle uralle tai lehtimieheksi.[1]Poliittisen uran alku ja senaattorikaudet[muokkaa forty two prosenttia äänistä. Marraskuussa John F. Kennedy 1946 hän voitti varsinaisissa vaaleissa republikaanisen vastaehdokkaansa ylivoimaisesti. Kaksi vuotta myöhemmin samoissa vaaleissa hän oli niin suosittu, ettei John F. Kennedy hänelle ilmaantunut vastaehdokkaita. Vuonna 1950 hän voitti jälleen vaalit ylivoimaisesti ja united states of america jälleen kongressipaikkansa.[15] Liberaali Kennedy ajoi edustajakausinaan 1947–1952 parempia työoloja, julkisen asunnontuotannon lisäämistä, korkeampia palkkoja, matalampia hintoja ja vuokria sekä korkeampaa vanhusten sosiaaliturvaa.[1]
Vuonna 1952 Kennedy voitti republikaanisen senaattorin Henry Cabot Lodgen ja nousi senaattiin.[16 muokkaa wikitekstiä]